Palomuseon historiaa
Palontorjuntatyö on yksi vanhimmista järjestäytyneistä tehtävistä mitä eri yhteiskunnat ovat kautta vuosisatojen harjoittaneet. Taikausko oli keskiajalla edelleen vahva, josta syystä tulen käsittelyssä luotettiin kaitselmukseen. Kaupungin tehtävänä oli kuitenkin järjestää niin, että jokaisesta talosta ”Walkeen Wallalle” päästyä riennettiin palopaikalle sammutusväline mukanaan. Tulipalot olivat kuitenkin yleisiä vihollisia säännöistä, ohjeista, tarkastuksista ja vartioinnista huolimatta. Tulipalo oli aina suuri menetys niin uhrille kuin ympäristölle. 1300-luvun puolivälissä Maunu Eerikinpojan maan- ja kaupunginlaki on ollut perustana järjestetylle palontorjuntatyölle. Siinä määriteltiin kaupungin ja asukkaiden vastuu palotoimesta ja palontorjuntakalustosta. 1600-luvulla Turussa tehtiin oma palojärjestys, jota tarpeen mukaan muokattiin. Sen mukaan kaupunki jaettiin neljään kortteliin, joihin valittiin jokaiseen kaksi palomestaria ja kolme nuohoojaa. Näiden tehtävänä oli huolehtia sammutusväen ja – kaluston toimittamisesta palopaikalle. Apunaan heillä oli ”neljännesmiehiä” joiden tehtävän oli jouduttaa miehistön lähtöä kokoontumispaikalle. Jokaisella asukkaalla piti olla sammutuskalustoa kotonaan ja tulipalon syttyessä kaikki asukkaat olivat velvollisia ottamaan kalustonsa mukaan ja lähtemään tulipaloa sammuttamaan.
Vuoden 1805 palojärjestyksessä määriteltiin erillisen palovartioston perustaminen. Kaksimiehiset partiot alkoivat öisin kiertää Turkua ja valvoivat paloturvallisuutta ja toimivat samalla eräänlaisina ”poliiseina” valvoen myös yleistä turvallisuutta. Heillä oli varusteinaan pitkät torvet joilla he tulipalon havaittuaan herättivät kaupunkilaiset sammutustöihin. Vuoden 1827 Turun palo tuhosi Turun kaupungin lähes kokonaan. Palon jälkeen Turun rakennuskaavaa uusittiin Carl Johan Engelin toimesta ja palontorjuntaan alettiin kiinnittämään enemmän huomiota. Mm. puutaloja ei enää saanut rakentaa katujen varteen. Kesti kuitenkin vuoteen 1838 ennen kuin perustettiin Turun Vapaaehtoinen palokunta. VPK:n perustaminen ei kuitenkaan poistanut jokamiehen velvollisuutta osallistua sammutus- ja pelastustoimiin. Se velvollisuus poistui vasta kun Turun Vakinainen Palokunta perustettiin vuonna 1869. Kalusto alkoi vuosisadan lopulla kehittymään kun käsivoimaruiskujen tilalle alettiin rakentamaan höyryruiskuja. Vetovälineinä toimivat hevoset vielä pitkälle 1900-luvulle vaikka ensimmäisiä polttomoottorikäyttöisiä ajoneuvoja alettiin 1920-luvulla ottamaan yleisemmin käyttöön
Meillä Varsinais-Suomen pelastuslaitoksella on onneksi kautta aikojen arvostettu omaa historiaa ja on ollut henkilöitä, jotka ovat osanneet ajatella myös tulevia sukupolvia. On osattu jotain vanhaa, jo käytöstä poistettua kalustoa säilyttää. Siksi vielä tänä päivänä osaamme arvostaa eri tavalla menneitä palomiessukupolvia, jotka sen aikaisella kalustolla ovat tehneet samaa työtä mitä tänä päivänä tehdään. Vanhaa kalustoa on tallennettu paloasemien vinteille ja kellareihin ja jopa maaseudun liitereihin odottamaan aikaa ja paikkaa jolloin sitä voidaan nykypolville esitellä.
Aineistoa palomuseota varten on vuosikymmenten aikana kerääntynyt runsain mitoin, mutta ongelmana on ollut mistä löytyisi sopiva paikka tuoda kalustoa kansan ihailtavaksi.
Ajatus palomuseon perustamisesta syntyi jo 1960-luvulla palopäällikkö Ilmari Juvakosken ideoimana. Ajatus sai kannatusta ja jo silloin päätettiin jatkaa vanhan kaluston taltioimista myöhempää mahdollista käyttöä varten.
Suuri kiitos vanhan auto- ja pumppukaluston säilymisestä ja entisöinnistä lankeaa asentaja Tapio Kannolle, jonka johdolla esimerkiksi 1922 palolaitokselle hankittu Daimler-säiliöpaloauto on pidetty toimintakuntoisena ja nykyään viettää eläkepäiviään V-S pelastuslaitoksen Krossin paloasemalla.
Turun palolaitoksen ensimmäinen vesisäiliöllä
ja polttomoottoriruiskulla varustettu paloauto
Daimler v. 1921.
Erikoisammattimies Tapio Kanto
Erään kuljettajan kertomaa: ”Se iso Daimler, joka oli auto numero 3, oli semmoinen peli et sil kun ajo niin kyl ratti tärisi ja välikaasut piti olla kovat, muuten hampaat karisi kamalasti. Jos oli vauhti 40 km, ehkä 50, niin piti painaa jalkajarrua niin kovaa kuin jakso ja vetää käsijarrua kans. Silti jarrutusmatka oli 30-50 metrii. Se tais painaa ilman miehistöä 6 tonnia, siin oli kyl sit jo 400 litraa vettäkin. Auto oli kovakuminen ja pyörät valurautaiset. Ne oli niin raskaat ettei yks mies pystynyt pyörää nostamaan. Auton ruisku oli verrattoman hyvä ja varma. Se nosti veden Aurajoestakin leikiten ja paineen sai heti nostaa täydeksi.”
Vuonna 1927 taloon tullut FIAT-paloauto on edelleen toimintakuntoinen ja katsastettu museoajoneuvoksi.
Myös kaksi 1900-luvun alun höyryruiskua ovat muutettu mm. paineilmalla toimiviksi, joten niistä on nähtävissä miten painetta aikanaan on letkuihin saatu.
Kevyt höyryruisku vuodelta 1901.
Raskas höyryruisku vuodelta 1902
Turun palolaitos aloitti ensimmäisenä palokuntana Suomessa vuonna 1901 kunnallisen sairaankuljetustoiminnan. Siihen tarkoitukseen hankittiin hevosvetoinen sairaankuljetuskärry, jonka miehistönä oli kolme miestä. Kärry kuului aina ns. ”toiseen lähtöön”.
Talvella kärry varustettiin jalaksilla.
Vuonna 2004 rakennettiin palolaitoksen tontille hätäkeskusrakennus, jonka tiloista löytyi tilaa muutamalle isommallekin esineelle kuten Fiatille, ambulanssikärrylle sekä kahdelle höyryruiskulle. Myös pienkalustolle saatiin sopiva tila kahdesta huoneesta.
Museotilan perustamiseen saatiin lisäapua maakuntamuseolta sekä kaupungin näyttelytoimistolta, joiden kanssa yhteistyössä selvitettiin ja luetteloitiin museoon hyväksyttävä kalusto.
Museo avattiin virallisesti 14.4.2007
Museo ei ole yleisölle vapaana kuin määrättyinä päivinä kuten Turun päivänä. Muista yleisistä esittelyistä ilmoitetaan pääsääntöisesti sosiaalisen median kautta V-S Pelastuslaitoksen sivuilla Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä. Erikseen sovittavana ajankohtana museoesittelijät tulevat mielellään kertomaan tarinoita Turun palotoimen historiasta ja esittelemään vanhoja esineitä. Pelastuslaitoksen viestintätoimisto ottaa vastaan varauksia. Esittely on maksuton.
Museotilaa pitkään esitelleiden veteraanien Pentti Turjaksen sekä Rainer ja Olli Saarisen jälkeen hiljattain palolaitokselta eläkkeelle jääneet palomestari evp. Reijo Salminen sekä ylipalomiehet evp. Raimo Leino ja Rauno Lindholm sekä Turun entinen hälytysmestari ja Porin palopäällikkö evp. Kalervo Laaksonen ottivat vastuulleen museotoiminnan hoitamisen. Tapio Kanto jatkaa myös esittelijänä ja teknisenä asiantuntijana.
Vas. Reijo Salminen, Rauno Lindholm, Raimo Leino sekä Kalervo Laaksonen